Kirkasta vettä etsien

 Tehtiinpä pari reissua vähän ulommas merelle. Ekareissulla ajettiin Nahkiaisesta 20 kilsaa lounaalle, josta löytyikin juuri ja juuri kriteerit täyttävä kirkas vesi. Muutama tunti uistelua ja kotia. Ei tapahtumia.
Toka reissulla ajettiin suoraan ulos yli 50 kilometriä ja sieltä lopulta löytyikin kohtuu kirkas vesi (näkösyvyys yli kolme metriä). Sieltä sitten uisteltiin lounaalle muutama tunti ilman tapahtumia. Monenkokoista kalaa oli ajoittain runsaasti kaikuluotaimessa varmaan myös lohiakin, mutta lohet olivat ilmeisesti panneet suunsa visusti kiinni. Oletan, että lohet (pääparvet) nousevat tällä hetkellä kirkkaassa vedessä ulkomerellä, mutta lohien löytäminen laajalla merenselällä on huomattavasti vaikeampaa kuin rantavesistä. Toivottavasti piileväkukinta putsaisi pian rantavedet ja sataisiin vielä tälläkin kaudella yrittää uistella lohta Karjulan ja Nahkiaisen suunnilta.
Toka reissu meinasi loppua lyhyeen, kun Mercuryn bensaletku meni puhki ja bensaa valui runsaasti laineille. Bensaletku oli haljennut kahden sentin matkalta moottorin läpivientikohdalta ja bensa valui moottorikaivoon. Onneksi ei syttynyt palamaan sillä rantaan oli matkaa yli 10 kilometriä. Veneestä löytyi sen verran letkua, että vika saatiin korjattua. Letku on pehmeää kumia (Mercury laatua) joka ei kestänyt bensaa edes vuotta. Laitetaan letku maahantuojalle syyniin.