Lohenuistelukauden lopuksi

Raahen eduastalta ei tietääkseni kukaan saanut tällä kaudella pyöreää nousulohta veneeseen uistelemalla. Vesi oli jälleen kerran niin likaista koko kauden, että kudulle menevä lohi ei siinä yksinkertaisesti tullut toimeen. Käsittääkseni kaikki uistelijat vetivät uistimiaan aivan liian likaisessa vedessä eli ei ollut mitään mahdollisuutta saada pyöreää kalaa. Tällä kaudella uistelijoita liikkui merellä enemmän kuin koskaan aiemmin ja myös lohta nousi kutujokiin kiitettävästi. Ikävä asia, että samea vesi pilasi kauden. Uskon, että jos vesi olisi ollut kirkasta, niin kirkaskylkistä pyöreää lohta olisi noussut myös jokaiseen veneeseen. Tämäkin kausi vain vahvisti sitä käsitystä, että lohta/taimenta ei voi saada sameasta vedestä, jossa näkösyvyys on alle kolme metriä. Kuulin tuossa erään kalastuksen asiantuntijan kommentin, että piilevä tukkii lohen kidukset ja siksi lohi ei viihdy piileväkukinnassa. Kokemuksiemme mukaan taimenkaan ei viihdy piileväpuurossa poislukien aivan pienet vastaistutetut kalat. Lohi meni luultavasti lähempää Ruotsin rannikkoa kuin Suomen puolta. Ainoastaan yhdellä reissulla löysimme lohelle sopivaa kirkasta vettä ulapalta n. 50 km:n päässä rannasta.

Sameissa vesissä lohikaloja uistelevien kyllä kannattaisi seurata veden väriä ja näkösyvyyttä. Näkösyvyyttä on helppo seurata reaaliaikaisesti esim. valkoiseksi maalatulla takilan kuulalla roikottamalla sitä sopivalla syvyydellä veneen laidan ulkopuolella. Veden sameus muuttuu täällä Raahen edustalla hyvin nopeasti esim pohjoistuuli pilaa välittömästi rantavedet, kun taas vastaavasti lounastuuli tuo kirkasta vettä rannoille. Tämä ongelma ei ole niin merkittävä selkämerellä ja suomenlahdella. Piilevä kukinta merivedessä voi pahimmillaan jatkua läpi kesän riippuen vedessä olevien ravinteiden määrästä. Runsaat sateet ja pohjoistuulet tuovat jatkuvasti ravinteita mereen ruokkien leväkukintoja.

Hyviä vinkkejä on tullut sameassa vedessä uisteluun ja muutenkin lähellä kutujokea olevien lohien narraamiseen. Kannattaisi jonkun vielä kokeilla tälläkin kaudella. Eli sameassa vedessä kannattaa osa uistimista viritellä aivan pintaan eli ilman painoja tai koholla (siimaan kiinni). Myös magnumuistimia neonvihreillä teippauksilla kannattanee kokeilla lämpimän veden aikaan jolloin vetonopeus saa olla 3...5 solmua.

Kirkasta vettä etsien

 Tehtiinpä pari reissua vähän ulommas merelle. Ekareissulla ajettiin Nahkiaisesta 20 kilsaa lounaalle, josta löytyikin juuri ja juuri kriteerit täyttävä kirkas vesi. Muutama tunti uistelua ja kotia. Ei tapahtumia.
Toka reissulla ajettiin suoraan ulos yli 50 kilometriä ja sieltä lopulta löytyikin kohtuu kirkas vesi (näkösyvyys yli kolme metriä). Sieltä sitten uisteltiin lounaalle muutama tunti ilman tapahtumia. Monenkokoista kalaa oli ajoittain runsaasti kaikuluotaimessa varmaan myös lohiakin, mutta lohet olivat ilmeisesti panneet suunsa visusti kiinni. Oletan, että lohet (pääparvet) nousevat tällä hetkellä kirkkaassa vedessä ulkomerellä, mutta lohien löytäminen laajalla merenselällä on huomattavasti vaikeampaa kuin rantavesistä. Toivottavasti piileväkukinta putsaisi pian rantavedet ja sataisiin vielä tälläkin kaudella yrittää uistella lohta Karjulan ja Nahkiaisen suunnilta.
Toka reissu meinasi loppua lyhyeen, kun Mercuryn bensaletku meni puhki ja bensaa valui runsaasti laineille. Bensaletku oli haljennut kahden sentin matkalta moottorin läpivientikohdalta ja bensa valui moottorikaivoon. Onneksi ei syttynyt palamaan sillä rantaan oli matkaa yli 10 kilometriä. Veneestä löytyi sen verran letkua, että vika saatiin korjattua. Letku on pehmeää kumia (Mercury laatua) joka ei kestänyt bensaa edes vuotta. Laitetaan letku maahantuojalle syyniin.

Piilevä kukintaa

Piilevä kukinta näyttää tällä hetkellä olevan runsaimmillaan perämerellä varsinkin Raahen edustalla. Piilevä värjää veden ruskeaksi samalla vesi muuttuu sameaksi eikä uistin juuri näy tässä puurossa ja nousulohi pistää suunsa kiinni. Myös lohen nousu kuulostaa olevan myöhässä, joten mahdollisuus saada pyöreä kala tällä hetkellä on aika pieni. Jatkuvat maatuulet ja kevättulvat toivat runsaasti ravinteita mereen josta tämä piilevä kukinta johtuu. Piilevä kukinta kestää yleensä pari viikkoa jonka jälkeen vesi muuttuu kirkkaaksi, jollei tule lisää ravinteita esim, jokivesistä runsaista sateista johtuen. Pari viimeistä reissua on mennyt enempi ja vähempi kirkasta vettä etsien ja tapahtumia ei ole ollut yhtä alamittaista taimenta lukuunottamatta. Näkösyvyys pintavedessä on ajoittain alle kahden metrin ja sen pitäisi olla ainakin kolme metriä.

Tuulista keliä

Tänään uisteltiin pojan kanssa kohtalaisessa (8-10 m/s) luoteis- pohjoistuulessa Karjulan lounaispuolelta ulos luoteelle. Vesi oli jäähtynyt huomattavasti edellisestä kerrasta ja muuttunut samalla myös kirkkaammaksi. Ulompana veden lämpö tippui nopeasti alimmmillaan 5,5 asteeseen. Kylmä vesi oli myös niin kirkasta, että sen luulisi kelpaavan myös nousulohelle. Toivottavasti pohjoistuulet eivät lykkää paskavettä siikajoen suunnalta. Vedimme aluksi suoraan vastaiselle. Mercuryn nopeussäätö toimi hyvin myös aallokossa uisteltaessa vastatuuleen. Kaasukahvaan ei tarvinnut koskea missään vaiheessa vaan säätö piti nopeuden hyvin asetusarvossa. Merenkäynti oli sen verran voimakasta, ettei plaanaripyynti toiminut enään kunnolla ja voimistuva tuuli ajoikin meidät lopulta rantaan.

Talvikot syönnillään

Tänään 10 tuntia vetoa Karjulan ulkopuolelta Nahkiaisen "matalaa" kiertäen lähelle Nahkiaisen tolppaa. Vesi oli todella lämmintä (12-14 astetta) vuodenaikaan nähden. Likaista vettä, jossa myös talvikot viihtyvät, riittää kauas ulos.  Neljä talvikkoa kävi veneessä.