torstai 5. joulukuuta 2013

Uutta kautta odotellessa

Syksy meni taimenen uistelussa vaihtelevasti. Kirkkaasta vedestä saatiin muutama kala, mutta myrskyjen ja varsinkin pohjoistuulten samentamasta vedestä emme enään loppukaudesta onnistuneet saamaan ainuttakaan kalaa. Taimenta kyllä olisi meressä, mutta ei pintavesissä vaan se hakeutuu syvempiin ja puhtaampiin vesiin jolloin niitä käytännössä on mahdoton tavoittaa vetouistelemalla.
Vene tulee kokemaan talven aikan taas kerran muodonmuutoksen lähinnä hytin suhteen. Hytti lyhenee keulasta metrin verran, jolloin heittouistelu onnistuu niin perästä kuin keulastakin. Myös parin lyhyen verkkojuonen uittaminen onnistunee hyvällä kelillä.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Taimenta karikoilta

Taimenta on tullut kohtuullisesti syyskuun aikana, vaikka kelit ovat olleet vähän liiankin kesäiset. Veden lämpötila oli syyskuun loppupuolelle vielä 15 asteen tuntumassa, kunnes koillistuulet jäähdyttivät sen nopeasti 10 asteen pintaan. Ottipeleinä ovat olleet samat eli rapalan originaali ja vetotiurat eri väreissä.Viime reissulla saatiin isoin kala Halpa-Hallista ostetulla tuulenkalaa muistuttavalla Fladenin halppis-taimenheittouistimella (alle 4 € kolmen uistimen pakkaus).
Merivesi on ollut kohtuullisen kirkasta, mutta pohjassa on todella paksu leväkasvusto. Myrskyn irrottaesssa levän pohjasta on merivesi pilalla pitkäksi aikaa.

lauantai 10. elokuuta 2013

Vuonokalastusta


Elokuun alussa kävimme Kylmälän Jukan kanssa tutustumassa miltä tuntuu kalastaa kalarikkailla jäämeren vesillä. Menimme Pohjois-Norjaan Skjövattenin vuonoon vajaaksi viikoksi pilkkimään veneestä ja heittouistelemaan rannalta. Kalaa tuli varsinkin rannalta heittämällä lähes joka heitolla pääasiassa pientä seitä. Veneestä pilkkimällä nousi vuonon syvyyksistä seitä, turskaa, merimadetta, puna-ahventa, makrillia, silliä ja koljaa. Ilmat suosivat meitä ja aurinko paistoi lähes joka päivä. Levän samentamassa ravinteekkaassa vedessä kalat olivat liikkeellä kaikuluotaimen mukaan suurina parvina ja litkalla saimmekin hyvin silliä ja makrillia. Isoilla pilkeillä saimme lähinnä turskaa ja seitä. Ruijan pallasta yritimme tavoitella parina päivänä huonoin tuloksin. Pyöriäisiä kävi veneen ympärillä päivittäin viihdyttämässä meitä. Myös noin kymmenemetrinen lahtivalas meinasi tulla veneeseen, mutta onneksi valas päätti sukeltaa veneen alta ja selvisimme tilanteesta säikähdyksellä.






keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Lohenuistelukauden lopuksi

Raahen eduastalta ei tietääkseni kukaan saanut tällä kaudella pyöreää nousulohta veneeseen uistelemalla. Vesi oli jälleen kerran niin likaista koko kauden, että kudulle menevä lohi ei siinä yksinkertaisesti tullut toimeen. Käsittääkseni kaikki uistelijat vetivät uistimiaan aivan liian likaisessa vedessä eli ei ollut mitään mahdollisuutta saada pyöreää kalaa. Tällä kaudella uistelijoita liikkui merellä enemmän kuin koskaan aiemmin ja myös lohta nousi kutujokiin kiitettävästi. Ikävä asia, että samea vesi pilasi kauden. Uskon, että jos vesi olisi ollut kirkasta, niin kirkaskylkistä pyöreää lohta olisi noussut myös jokaiseen veneeseen. Tämäkin kausi vain vahvisti sitä käsitystä, että lohta/taimenta ei voi saada sameasta vedestä, jossa näkösyvyys on alle kolme metriä. Kuulin tuossa erään kalastuksen asiantuntijan kommentin, että piilevä tukkii lohen kidukset ja siksi lohi ei viihdy piileväkukinnassa. Kokemuksiemme mukaan taimenkaan ei viihdy piileväpuurossa poislukien aivan pienet vastaistutetut kalat. Lohi meni luultavasti lähempää Ruotsin rannikkoa kuin Suomen puolta. Ainoastaan yhdellä reissulla löysimme lohelle sopivaa kirkasta vettä ulapalta n. 50 km:n päässä rannasta.

Sameissa vesissä lohikaloja uistelevien kyllä kannattaisi seurata veden väriä ja näkösyvyyttä. Näkösyvyyttä on helppo seurata reaaliaikaisesti esim. valkoiseksi maalatulla takilan kuulalla roikottamalla sitä sopivalla syvyydellä veneen laidan ulkopuolella. Veden sameus muuttuu täällä Raahen edustalla hyvin nopeasti esim pohjoistuuli pilaa välittömästi rantavedet, kun taas vastaavasti lounastuuli tuo kirkasta vettä rannoille. Tämä ongelma ei ole niin merkittävä selkämerellä ja suomenlahdella. Piilevä kukinta merivedessä voi pahimmillaan jatkua läpi kesän riippuen vedessä olevien ravinteiden määrästä. Runsaat sateet ja pohjoistuulet tuovat jatkuvasti ravinteita mereen ruokkien leväkukintoja.

Hyviä vinkkejä on tullut sameassa vedessä uisteluun ja muutenkin lähellä kutujokea olevien lohien narraamiseen. Kannattaisi jonkun vielä kokeilla tälläkin kaudella. Eli sameassa vedessä kannattaa osa uistimista viritellä aivan pintaan eli ilman painoja tai koholla (siimaan kiinni). Myös magnumuistimia neonvihreillä teippauksilla kannattanee kokeilla lämpimän veden aikaan jolloin vetonopeus saa olla 3...5 solmua.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kirkasta vettä etsien

 Tehtiinpä pari reissua vähän ulommas merelle. Ekareissulla ajettiin Nahkiaisesta 20 kilsaa lounaalle, josta löytyikin juuri ja juuri kriteerit täyttävä kirkas vesi. Muutama tunti uistelua ja kotia. Ei tapahtumia.
Toka reissulla ajettiin suoraan ulos yli 50 kilometriä ja sieltä lopulta löytyikin kohtuu kirkas vesi (näkösyvyys yli kolme metriä). Sieltä sitten uisteltiin lounaalle muutama tunti ilman tapahtumia. Monenkokoista kalaa oli ajoittain runsaasti kaikuluotaimessa varmaan myös lohiakin, mutta lohet olivat ilmeisesti panneet suunsa visusti kiinni. Oletan, että lohet (pääparvet) nousevat tällä hetkellä kirkkaassa vedessä ulkomerellä, mutta lohien löytäminen laajalla merenselällä on huomattavasti vaikeampaa kuin rantavesistä. Toivottavasti piileväkukinta putsaisi pian rantavedet ja sataisiin vielä tälläkin kaudella yrittää uistella lohta Karjulan ja Nahkiaisen suunnilta.
Toka reissu meinasi loppua lyhyeen, kun Mercuryn bensaletku meni puhki ja bensaa valui runsaasti laineille. Bensaletku oli haljennut kahden sentin matkalta moottorin läpivientikohdalta ja bensa valui moottorikaivoon. Onneksi ei syttynyt palamaan sillä rantaan oli matkaa yli 10 kilometriä. Veneestä löytyi sen verran letkua, että vika saatiin korjattua. Letku on pehmeää kumia (Mercury laatua) joka ei kestänyt bensaa edes vuotta. Laitetaan letku maahantuojalle syyniin.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Piilevä kukintaa

Piilevä kukinta näyttää tällä hetkellä olevan runsaimmillaan perämerellä varsinkin Raahen edustalla. Piilevä värjää veden ruskeaksi samalla vesi muuttuu sameaksi eikä uistin juuri näy tässä puurossa ja nousulohi pistää suunsa kiinni. Myös lohen nousu kuulostaa olevan myöhässä, joten mahdollisuus saada pyöreä kala tällä hetkellä on aika pieni. Jatkuvat maatuulet ja kevättulvat toivat runsaasti ravinteita mereen josta tämä piilevä kukinta johtuu. Piilevä kukinta kestää yleensä pari viikkoa jonka jälkeen vesi muuttuu kirkkaaksi, jollei tule lisää ravinteita esim, jokivesistä runsaista sateista johtuen. Pari viimeistä reissua on mennyt enempi ja vähempi kirkasta vettä etsien ja tapahtumia ei ole ollut yhtä alamittaista taimenta lukuunottamatta. Näkösyvyys pintavedessä on ajoittain alle kahden metrin ja sen pitäisi olla ainakin kolme metriä.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tuulista keliä

Tänään uisteltiin pojan kanssa kohtalaisessa (8-10 m/s) luoteis- pohjoistuulessa Karjulan lounaispuolelta ulos luoteelle. Vesi oli jäähtynyt huomattavasti edellisestä kerrasta ja muuttunut samalla myös kirkkaammaksi. Ulompana veden lämpö tippui nopeasti alimmmillaan 5,5 asteeseen. Kylmä vesi oli myös niin kirkasta, että sen luulisi kelpaavan myös nousulohelle. Toivottavasti pohjoistuulet eivät lykkää paskavettä siikajoen suunnalta. Vedimme aluksi suoraan vastaiselle. Mercuryn nopeussäätö toimi hyvin myös aallokossa uisteltaessa vastatuuleen. Kaasukahvaan ei tarvinnut koskea missään vaiheessa vaan säätö piti nopeuden hyvin asetusarvossa. Merenkäynti oli sen verran voimakasta, ettei plaanaripyynti toiminut enään kunnolla ja voimistuva tuuli ajoikin meidät lopulta rantaan.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Talvikot syönnillään

Tänään 10 tuntia vetoa Karjulan ulkopuolelta Nahkiaisen "matalaa" kiertäen lähelle Nahkiaisen tolppaa. Vesi oli todella lämmintä (12-14 astetta) vuodenaikaan nähden. Likaista vettä, jossa myös talvikot viihtyvät, riittää kauas ulos.  Neljä talvikkoa kävi veneessä.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kauden 2013 avaus

Iltavetoa ja kaluston testausta Karjulan suunnalla. Saimme veneeseen mukaan Kylmälän Jukan  ja Karjalaisen Harrin tutustumaan lohen uistelun saloihin ja viime kesän ottipaikkoihin. Veden väri ja lämpötila vaihtelivat jyrkästi Karjulan eteläpuolelle johtuen varmaankin jatkuvista helteistä ja maatuulista. Kymmenasteinen vesi saattoi muuttua hetkessä alle neliasteiseksi samoin kusen värinen vesi muuttui nopeasti hyvin kirkkaakasi.
Mercuryn nopeussäätö siipiratasanturin avulla tuntui toimivan hyvin ottaen huomioon myös pintaveden virtauksen verrattuna GPS:iin.
Iltayöstä lopulta kala kävi puraisemassa kulta-ruotsinlippu Tiuraa. Kala tarttui kiinni Karjulasta noin viisi kilometriä etelän suuntaan alle 20 metrin patin päältä. Tiura sai äkkilähdön takilasta kuudesta metrista. Lähtö oli raju ja eka syöksyn jälkeen kala hyppäsi komeasti ja jäi sitten hetkeksi juromaan lähelle pintaa. Jukka sai väsytellä kalaa vain muutaman minuutin kunnes kala karkasi. Olisi varmaan syytä tarkastella takilan siiman vapauttimien kuntoa eli onko tartutus riittävä. Kesä näyttää tulleen merellekin huomattavasti etuajassa samoin lohet.