Talvikkoja väsyttelimme alkukaudesta läheltä rantaa ja myöhemmin kirkkaita ja pyöreitä nousulohia Makkaran montulta. Teimme useita reissuja makkaralle ja jokaisella reissulla oli kala kiinni ja yleensä pyöreä lohi.
Juhannuksen aikoihin toiseksi viimeisellä uistelureissulla merivesi oli lämmennyt pinnassa jo yli 13 asteiseksi, mutta lohi söi silti vielä hanakasti. Tällä reissulla saimme todella vireän kympin kalan ja toinen samankokoinen lähti kuin torpeedo menemään veden pintaa kyntäen vettä kunnes hetken pyristelyn jälkeen irtosi.
Lohet söivät Tiura-, Ismo Qwack ja Iron Horn- uistimia tasapuolisesti.
Makkaran montulla ja muuallakin uistellessa haemme syvyydeltään vaihtelevaa vettä. Esim Makkaralla kaikki kalat ovat tulleet rinteistä tai pattien päältä jossa veden syvyys vaihtelee n. 20 m - 50 m. Käsityksemme mukaan nämä on niitä veden kumpuamispaikkoja joissa syvältä nouseeva kylmää ja ravinteikasta vettä pintaan. Ravinteikkaassa vedessä viihtyvät monenlaiset planktonit planktonin syöjät ja varsinaiset petokalat. Seuraamme aina uistellessa pääsääntöisesti veden syvyyttä. Vaikka lohi vaeltaa pitkin merta ei se viihdy tasaisen syvässä tai matalassa vedessä vaan pyrkii alueille joissa on saaliskalaa ja mahdollisuus saalistaa. Autopilotin käyttö näissä vaihtelevissa vedensyvyyksissä johtaa siihen, että vedetään uistinta kaukaa kalojen ohi. Autopilotin käyttö soveltuu ainoastaan väsytystilanteeseen. Mielestämme lohen uistelu muistuttaa paljon taimenen uistelua.
