Etsimme uusia alueita Raahen edustan kartalta. Kyselimme myös vanhoilta kalastajilta varsinkin pitkällä siimalla kalastaneilta mahdollisia ottipaikkoja. Lopulta aloimmekin saada kontakteja lohiin varsinkin Makkaran montulta ja Nahkiaisen luoteispuolelta. Eräällä Makkaran reissulla meillä oli iso kala kiinni joka veti kaikki siimat kelalta ja kävi näyttäytymässä pinnassa, ettemme epäilisi kyseessä olevan hylkeen, ja repäisi samalla itsensä irti.
Näinä vuosina kävimme alkukesästä Vaasan edustalla Rönnskär ja Norrskär saarissa joista käsin uistelimme useiden päivien ajan lähialueiden vesillä. Myös Rauman edustalle tehtiin yksi reissu ja reissulta saimmekin mukaan yhden vajaan kympin kalan kovassa tuulessa aivan ustelureissun viime hetkillä. Myös toinen kala oli hetken kiinni.
Saalisvarmuus ei ollut kovin hyvä ainakaan Vaasan edustalla, mutta olosuhteet ja maisemat houkuttelivat useina kesinä meidät merenkurkun saaristoon.
Taimenia saimme vaihtelevasti Raahen edustalta Jyryn ympäristöstä ja sen ulkopuolelta.
Lohen nousu pohjoisen kutujokiin näinä vuosina oli todella vaisua ja loheen törmäämien perämerellä vaati todella paljon vetotunteja.
Näinä vuosina lohikanta oli todella huono ja ihmeen kaupalla luonnonlohi säilyi eikä kanta mennyt niin huonoksi, ettei naaraslohi olisi löytänyt kumppania kutujoessaan.
Maa- ja metsätalousministerit pitivät rannikon ja varsinkin Ahvenanmaan lohenkalastajien puolta niin vahvasti, ettei tässä vaiheessa lohen kalastuksen rajoitukset sitten ministeri Hentilän jälkeen olleet mahdollisia.
