2010

Lohta oli niukasti liikkeellä ja jouduimmekin vetämään usein tyhjät. Kesäkuun kymmenes päivä saimme n. 5 kg  lohen sekä loppukuusta onnistuimme saamaan veneeseen vielä n. 13 kg:n  todella pullukan naaraslohen. Lohi otti kiinni takilassa olevaan uistimeen, nousi pintaan ja hyppäsi samantien useita kertoja ilmaan ennekuin rauhoittui juromaan syvemmällä. Kalaa väsyteltiin  pitkä tovi ennenkuin saatiin koukattua veneesen.
Käytämme plaanareissa vapauttimina kumirenkaita joiden vetolujuus on useita kiloja. Kalat ovatkin yleensä tästä syystä hyvin kiinni ja karkuutuksia tulee tosi vähän. Vapauttimet eivät myöskään laukeile itsestään kovallakaan kelillä.

2009

Sitten koitti se ehdottomasti paras lohivuosi. Lohta saatiin joka uistelureissulla. Lohta oli runsaasti Raahen edustalla niin talvikoita kuin nousukkaitakin. Vesi oli kirkasta ja kelit suosi koko kesäkuun ajan. Veneeseen saatiin kuusi lohta joiden keskipaino oli n. 10 kg. Karkuutuksia ei ollut muistaakseni kuin yksi. Tällä reissulla veneessä oli jo kaksi lohta kun kala tarttui plaanarissa uloimpaan. Siima oli kiertynyt tuulessa useita kertoja plaanarinarun ympärille eikä siitä sitten irronnutkaan vaikka kala kuinka tempoi ja pian saimmekin seurata, kuinka kala jatkoi maallista vaellustaan. Tämän jälkeen lisäsimme plaanari laukaisimiin pätkät verkon alapaulaa pitämään siimat irti plaanarinarusta.
Kalat saimme Nahkiasen matalikon länsi- ja luodepuolelta.
Taimenen suhteen menikin kausi sitten täysin nollille eli muutamalla reissulla ei ollut mitään havaintoja taimenista. Raahen syväväylän ruoppaustyöt aiheuttivat kahden vuoden ajaksi ympäristökatastrofin raahen merialueelle. Vesi oli ajoittain epämääräisen punaista ja hyvin sameaa. Ruoppaustöiden aikana meren pohjamudista vapautui sellaiset määrät sedimentteihin kertyneitä myrkkyjä, etteivät puhtaan veden kalat viihtyneet siinä sopassa ja tuskinpa kalat olisivat olleet edes syömäkelpoisia.

2008

Vuoden 2008 sesonki menikin sitten sitä kirkasta vettä etsien. Pintavesi perämerellä Raahen edustalla oli todella sameaa koko alkukesän. Kevät oli hyvin sateinen, joten koko laajan pohjanmaan joet tulvivat apulannat ja metsäojista valuneet ravinteet mereen ja sotkivat meriveden näkösyvyyden alle 3 metriin. Yritimme hakea sopivan kirkasta vettä kaukaa Nahkiaisen ulkopuolelta, mutta vesi oli joka paikassa yhtä sameaa ja kusen väristä.
Kontaktia loheen emme onnistuneet saamaan Raahessa. Kauden pelastikin pari Vaasan edustalta Rönnskäristä saatua lohta.

2007

Vuosi 2007 olikin hyvin kaksijakoinen saaliin suhteen. Alkukaudesta saimme ennätyskalan eli verestettynä Kreivintorin vaa-alla punnittuna 18.3 kg. Kala jäikin sitten kauden ainoaksi eikä muita tapahtumia tullut kovasta yrityksestä huolimatta.
Ennätyskalamme saimme Nahkiaiselta luoteeseen n. 20 km missä oli ollut aikaisemminkin tapahtumia. Riston ja minun lisäksi kolmantena oli Rämön Jukka joka saikin vierailevana tähtenä väsytellä kalan koukattavaksi veneeseen. Keli oli todella hyvä eli lähes tyyntä ja vedenpinta rikki. Aurinko oli juuri tulossa pilven raosta näkyviin, kun kala otti kiinni. Kala todettiin heti isoksi ja teimmekin veneessä töitä lähinna kalan ehdoilla. Väsytys kesti n 1,5 tuntia ja sinä aikan kala kävi useita kertoja lähes koukkausetäisyydellä, mutta päätti aina pyrkiä uudestaan vapauteen. Kala todellakin teki mitä tahtoi ja väsytyksen loppuvaiheessa tulikin sitten yllättävän nöyrästi koukkausetäisyydelle. Kala oli komea myös veneen pohjalla vaikkakin tullessaan kristallin kirkkaassa vedessä muutaman metrin etäisyydellä veneestä pitkia aikoja oli todella upeaa katseltavaa. Kala olikin vedessä niin uljaan näköinen, että jälkikäteen tuntui kohtuuttomalta lopettaa näin komean kalan kutuvaellus näin tylysti.

2006

Vuosi 2006 menikin sitten taas täysin uuden oppimiseksi ja kantapään kautta. Kauden alussa saatiin triplatärpistä heti kolme pientä lohta jotka jäivät myös kesän ainoiksi lohiksi. Yritimme kyllä sitkeästi saada kalaa esim. eräällä reissulla vedimme uistinta makkaran montussa putkeen yli vuorokauden ilman tapahtumaa. Tänä vuonna aloimme seurata myös veden väriä eli  mittaamalla näkösyvyyttä säännöllisesti. Ennen pyynnin  viritystä tarkistamme aina pintaveden näkösyvyyden esim. kuusamon painosyvääjällä. Jos näkösyvyys jää alle 3 m:n emme laske uistimia pyyntiin lainkaan vaan vaihdamme paikkaa eli ajamme tarvittaessa niin ulos, että sitä kirkasta vettä löytyy. Makkaran monttu patteineen on mielestämme verrattoman hyvää aluetta nousulohen uisteluun jos vain vesi on kirkasta, mutta tänä kesänä se ei sitä ollut.

2005

Vuosi 2005 olikin sitten meidän kohdalla tähän mennessä se huippuvuosi.
Talvikkoja väsyttelimme alkukaudesta läheltä rantaa ja myöhemmin kirkkaita ja pyöreitä nousulohia Makkaran montulta. Teimme useita reissuja makkaralle ja jokaisella reissulla oli kala kiinni ja yleensä pyöreä lohi.
Juhannuksen aikoihin toiseksi viimeisellä uistelureissulla merivesi oli lämmennyt pinnassa jo yli 13 asteiseksi, mutta lohi söi silti vielä hanakasti. Tällä reissulla saimme todella vireän kympin kalan ja toinen samankokoinen lähti kuin torpeedo menemään veden pintaa kyntäen vettä kunnes hetken pyristelyn jälkeen irtosi.
Lohet söivät Tiura-, Ismo Qwack ja Iron Horn- uistimia tasapuolisesti.
Makkaran montulla ja muuallakin uistellessa haemme syvyydeltään vaihtelevaa vettä. Esim Makkaralla kaikki kalat ovat tulleet rinteistä tai pattien päältä jossa veden syvyys vaihtelee n. 20 m - 50 m. Käsityksemme mukaan nämä on niitä veden kumpuamispaikkoja joissa syvältä nouseeva kylmää ja ravinteikasta vettä pintaan. Ravinteikkaassa vedessä viihtyvät monenlaiset planktonit planktonin syöjät ja varsinaiset petokalat. Seuraamme aina uistellessa pääsääntöisesti veden syvyyttä. Vaikka lohi vaeltaa pitkin merta ei se viihdy tasaisen syvässä tai matalassa vedessä vaan pyrkii alueille joissa on saaliskalaa ja mahdollisuus saalistaa. Autopilotin käyttö näissä vaihtelevissa vedensyvyyksissä johtaa siihen, että vedetään uistinta kaukaa kalojen ohi. Autopilotin käyttö soveltuu ainoastaan väsytystilanteeseen. Mielestämme lohen uistelu muistuttaa paljon taimenen uistelua.

1999 - 2004

Seuraavat viisi vuotta menivätkin enemmän ja vähemmän tyhjän pyytämisessa lohien suhteen. Yritimme hartaasti uistella n. 10 kilometrin etäisyydellä rantaviivasta ja tuloksena oli jokunen isomman kalan karkuutus ja veneeseen asti saimme ainostaan taimenia ja hyvin pieniä lohia.
Etsimme uusia alueita Raahen edustan kartalta. Kyselimme myös vanhoilta kalastajilta varsinkin pitkällä siimalla kalastaneilta mahdollisia ottipaikkoja. Lopulta aloimmekin saada kontakteja lohiin varsinkin Makkaran montulta ja Nahkiaisen luoteispuolelta. Eräällä Makkaran reissulla meillä oli iso kala kiinni joka veti kaikki siimat kelalta ja kävi näyttäytymässä pinnassa, ettemme epäilisi kyseessä olevan hylkeen, ja repäisi samalla itsensä irti.
Näinä vuosina kävimme alkukesästä Vaasan edustalla Rönnskär ja Norrskär saarissa joista käsin uistelimme useiden päivien ajan lähialueiden vesillä. Myös Rauman edustalle tehtiin yksi reissu ja reissulta saimmekin mukaan yhden vajaan kympin kalan kovassa tuulessa aivan ustelureissun viime hetkillä. Myös toinen kala oli hetken kiinni.
Saalisvarmuus ei ollut kovin hyvä ainakaan Vaasan edustalla, mutta olosuhteet ja maisemat houkuttelivat useina kesinä meidät merenkurkun saaristoon.
Taimenia saimme vaihtelevasti Raahen edustalta Jyryn ympäristöstä ja sen ulkopuolelta.
Lohen nousu pohjoisen kutujokiin näinä vuosina oli todella vaisua ja loheen törmäämien perämerellä vaati todella paljon vetotunteja.
Näinä vuosina lohikanta oli todella huono ja ihmeen kaupalla luonnonlohi säilyi eikä kanta mennyt niin huonoksi, ettei naaraslohi olisi löytänyt kumppania kutujoessaan.
Maa- ja metsätalousministerit pitivät rannikon ja varsinkin Ahvenanmaan lohenkalastajien puolta niin vahvasti, ettei tässä vaiheessa lohen kalastuksen rajoitukset sitten ministeri Hentilän jälkeen olleet mahdollisia.